Tommi Kalenius

Viime vuosi oli vilkas. Levynjulkaisu ja sitä seuranneet 54 keikkaa pitivät liikkeessä. Kiitokset vielä näin jälkikäteen teille kaikille, jotka löysitte musiikkiani soittimiinne tai pääsitte keikoille mukaan! Uusi vuosi on kiva aloittaa taas monta hienoa kokemusta rikkaampana! Ja intoa puhkuen riennänkin kohti tämän vuoden seikkailuja. Jo jonkin aikaa olen etsinyt, huhuillut, hakenut ja löytänytkin uusia säveliä ja sanoja oikeille paikoillensa. Työtunteja on kulunut lukematon määrä, samoin kahvia. Ja tätä työmaata minulla riittää vielä hyvän matkaa, mutta kunhan aika on kypsä ja tuulet suotuisat, niin eiköhän anneta uusien laulujen taas lentää! Mutta siitä lisää myöhemmin…

Tämän vuoden keikat aloitamme bändin kanssa kotipaikkakunnaltani Äänekoskelta. Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta Kun järvet jäätyvät -talvikonserteista: Leppoisista, lämminhenkisistä ja tunnelmallisista iltamista pohjoisen talven hämärissä. Soitettaisiin tuttuja lauluja edelliseltä levyltäni ja kenties mukaan otettaisiin jotain uuttakin. Istuttaisiin hetki ja suljettaisiin puhelimet ja jätettäisiin kalenterit kotiin. Tai sitten bailattaisiin ankarasti!

Miten vaan illat sitten muotoutuvatkin, tulemme jälleen mielellämme luoksenne. Bändin kanssa, duona tai jos ei muu auta niin jopa vanhaan kunnon trubaduuri tyyliin. Nämä talvikonsertit huipentuvat pohjoisen kiertueeseen, jonka myötä kiipeämme aina Ylläkselle saakka. Tulkaahan mukaan!

Niin ja hei, kevätkin on jo ihan nurkan takana!

Asun Pohjois-Helsingissä ja aivan tuossa kivenheiton päässä avautuu Vantaa. Elokuun aikana olenkin suunnannut lenkeilläni Haltialan (Haltiala) takana sijaitsevaan keskuspuistoon. Metsässä on ollut kiva kuljeskella ja antaa ajatusten virrata. Vantaanjoen varsi on kaiken kaikkiaan maisemallisesti aika mielenkiintoista seutua. Toisella kädellä on tiheätunnelmainen kaupunkielämä ja toisella puolen viljapellot ja satumaiset metsät kutsuvat kulkijoita.

Tänä kesänä, vastoin tapojani, olen pysytellyt tiiviisti kotimaassa. Ulkomaanreissut ovat saaneet siirtyä tuonnemmaksi ja jo alkukesästä asetin itselleni tavoitteen liikuskella ihan tässä lähiympäristössä ja tietysti keikkojen myötä myös muualla Suomessa. Se oli hyvä ratkaisu.

Helsinki on upea kesällä. Itselleni ehkä merkittävimmäksi kaupunginosaksi on muodostunut Kruununhaka. Tämä siitäkin syystä, että studiomme (www.hipstudiot.com) sekä mm. ohjelmatoimiston konttori sijaitsevat Pohjoisrannassa ja ihan jo senkin myötä krunikan kadut ja maisemat ovat hyvin tutut. Eilen juuri hehkutin kaverilleni, kuinka mahtavaa on kun kylmän talven jälkeen piiskaava merituuli saa väistyä kevään tieltä. Silloin krunikka herää taas henkiin. Pikkukaupat ja ravintolat tulevat huomatuiksi ja ihmisiä kuhisee kaduilla.

Myös itä-helsinki on tänä kesänä yllättänyt. Rantapoluilla on tullut kuljeskeltua ja hartaasti heräilevät toiveet omasta veneestä, ovat nekin pitkästä aikaan taas vähän nostaneet päätään. Lapsuuteni kesät kuluivat vahvasti vesillä. Keitele ja Päijänne olivat lomapaikkojamme ja veneellä tuli vietettyä viikkokausia. Viime vuodet olen elänyt vahvasti torjuen ajatuksen oman veneen hankkimisesta, mutta jospa sitä kuitenkin…

Mutta hienoja paikkoja on Suomi täynnä. Sitä olen saanut ihmetellä monilla keikkareissuilla tämän kesän aikana. Keski-Suomessa, Konnevedellä järjestetään jo perinteeksi muodostunut Häyrylänranta Pop&Blues-festari, jonka eräänlaisena "joka kesäisenä isäntänä" toimii Mikko Kuustonen. Paikka etsii vertaistaan: Konneveden satama, yleisö istuu nurmella, edessä avautuu keskisuomalainen järvimaisema ja tunnelma on kaikinpuolin varsin leppoisa. Varkaudessa taas tekee tuloaan vielä vähän tuoreempi Plantaasi-festari. Upealla paikalla tämäkin tapahtuma ja aurinkokin varsin armaana meidän heinäkuisen Varkauden vierailumme aikana. Kotkassa taas vietin kaksi päivää, joista toisena oli aikaa kävellä kaupungilla ja lueskella kesälukemisia Sapokassa. Viimeisin vierailuni ulottui Lappiin, jossa majoituimme upeassa lapin mökissä aivan Kemijoen varrella (http://www.kemijokiholiday.com/).

Tänä aamuna, syyskuun ensimmäisenä päivänä, ulkona oli usvainen ja raikas ilma. Matka työhuoneelle täytyi tehdä vähän normaalia hitaammin. Loppukesän kääntyessä syksyn puolelle tuli mieleen, että mitenkähän erilaisilta taas tutut paikat näyttävät uusissa väreissä ja vähän kirpeämmässä säässä? Syksyä kohti siis!

Seurailen keikkapaikan takahuoneessa MM-välieräottelua Suomi-Venäjä, niinkuin tekee ravintolan puolella suurin osa sinne saapuneista asiakkkaistakin. Ravintolan ikkunaan on kiinnitetty keikkajulisteeni tekstillä "Vieläkö rakkaus kantaa" ja "Soittoaika klo.23". Noh, soittoaika lähestyy kovaa vauhtia, mutta Suomi-Venäjä on kuumimmillaan. Pidämme neuvonpidon ystävällisen ravintoloitsijan kanssa ja päätämme siirtää soittoaikaa myöhemmäksi, kunnes peli on päättynyt. Ja mikäs sen mukavampaa kuin makean voiton jälkeen aloitella keikkaa jo valmiiksi lämmitetylle hienolle yleisölle!

Suomi hullaantui taas pitkän odotuksen jälkeen MM-kullasta. Jo oli aikakin, voisi sanoa! Eikä ollenkaan huonosti mennyt euroviisuissakaan, vaikkakin kyseisen tapahtuman äänestyskäytäntö on vähintäänkin kummallinen. Hienosti veti kuitenkin Paradise Oskar, upea lauluntekijä, joka intensiivisellä ja vangitsevalla pienieleisyydellään sai ainakin meidän kotikatsomosta täyden kannatuksen! Hienosti meni!

Toukokuun aikana meininki on jatkunut vilkkaana myös omien keikkojeni suhteen. Akustisten truba- ja duokeikkojen lisäksi virittelimme toukokuun aikana myös bändin asialliseen livekuntoon. Teimme kaksi "pienimuotoista" koeponnistusta liveareenoille ensiksi Helsingin Club Libertessä ja heti perään Tampereen Iskelmäbaarissa. Niin ja varsin erikoinen, mutta upea kokemus oli myös pikakommennus Liedon Motoristikirkkoon, jossa kävimme soittamassa motoristikansalle!

Huhtikuussa julkaistun levyni myötä keikkapaikkojen skaala on omalla kohdallani laajentunut aika lailla. Huomaan, että huhti- ja toukokuun keikkojen osalta olen ollut innostuneempi keikkailusta, kuin pitkiin aikoihin. Keikkapaikat ovat vaihdelleet kirkoista kuppiloihin ja isompiin tapahtumiin. Yleisöä on vähimmillään ollut 3 ihmistä ja enimmillään noin 4000! Välillä on soitettu riehakkaan puheensorinan ja lasien kilistelyn kanssa kilpaa, välillä taas edessä on ollut hiljainen, kuunteleva joukko ihmisiä ja aika paljon näiden ääripäiden välillekin mahtuu. Itselleni on aina ollut tärkeää, että hommassa säilyy tietty tuoreus ja eteenpäin menemisen meininki. Vanha, kliseinen sanonta "matkailu avartaa" lienee totta myös keikkailun suhteen. Toivottavasti vähintäänkin yhtä laajalla skaalalla keikkoja tehdään jatkossakin.

Seuraava keikkapaikka onkin mielenkiintoinen. Hyppään nimittäin kitarani kanssa kulttuuriratikkaan keskellä Helsinkiä 16.6. Mukaan kyytiin voi hypätä nauttimaan kesäisestä stadista ja ainutlaatuisesta trubakeikasta. Samana iltana luvassa vielä suosittu Folks-klubi Korjaamolla. Lisätietoa täältä!

Kesäkuussa julkaisemme muuten vielä uuden singlenkin. Se on kolmas sinkkulohkaisu "Ihminen on ihmisiä" levyltä ja kappale on nimeltään ta ta daa...OTTAISITKO MUT!

Nauttikaa alkavasta kesästä ihmiset !

Levynjulkaisun siivittämänä huhtikuussa riitti vauhtia. Nopea silmäys kalenteriin ja kotimaan matkailua on taas harrastettu: Oulu, Jyväskylä, Tampere, Siilinjärvi, Piikkiö ja Joensuu x2. Siinähän tulee jo maantieteellisestikin ihan hyvä katsaus ja kilometrejä kertyy mittariin. Usein kuulee sanottavan kuinka tällaisessa "keikka-elämässä" rankinta on autossa istuminen ja jatkuva odottelu. Ja se on kyllä kuluttavaa.

Mutta siltikin yksi hienoimpia asioita mitä tiedän, on se kun aina aika ajoin auto starttaa kohti uutta tuntematonta, kehä kolmosen raja jää taustapeiliin ja se kun keikkapäivän aikaan kasvanut odotuksen tunne kulminoituu siihen, kun sitten viimein pääsee lavalle. Ja jos ylimääräistä aikaa jää, voi aina sukeltaa tutustumaan itselle vieraiden kaupunkien paikalliseen kulttuuriin. Itse olen samoillut toreilla ja lenkkipoluilla, satamissa ja kahviloissa.

Levynjulkaisun jälkeen minulta on kysytty useaan otteeseen, että millaista palautetta olen nyt saanut. Palautetta on tosiaan tullut: sähköposteina, tekstiviesteinä ja keikan jälkeen ihmisten kanssa keskustellessa. Rohkenen lainata tässä erästä palautetta: "Toisinaan se itkettää, toisinaan saa miettimään ja toisinaan taas nauramaan. Sitä kaikkea sun uusi levy tekee ja saa minussa aikaan.." Palautteen saamisen toivossa en ole koskaan biisejäni ryhtynyt tekemään, mutta ette arvaakaan miten hienolta tuntuu, että näistä lauluista on löytynyt merkitystä myös muille kuin itselleni. Kiitos siis jokaisesta viestistä!

Laulut vievät tulevinakin viikkoina ja kuukausina miestä. Myös kesästä on tähän tietoon tulossa erittäin mielenkiintoinen. Tsekkailkaapa erityisesti heinäkuun keikkoja. Sieltä löytyy monenlaista mielenkiintoista tapahtumaa: risteilystä - festareihin.

Niin ja hei, joko huomasitte: Julkaisimme Spotify -musiikkipalvelussa yhden bonusbiisin, jota ei löydy levyltä. Biisi on nimeltään "Elämän virta" ja se on kaikkien Spotify Premium -käyttäjien kuunneltavissa. Biisi on eräänlainen kotikaupunki tarina ja sitä soitetaan myös keikoilla. Käykääpä tsekkaan!

Huhtikuun alku ja levynjulkkariviikko. Helsingissä sataa vettä ja piha on liukas. Kevät tekee tuloaan. Kävelen työhuoneelle ja selailen aamun uutisotsikoita. Ei mitenkään erityisen valoisaa luettavaa tänäänkään. Hörppään kahvia.

Ihminen on ihmisiä. Näin lukee työpöydällä lepäävän uunituoreen levyni kannessa. Tarinat on saatu lauluiksi ja laulut levylle. Ja keskiviikkona saadaan levy maailmalle, teidän kaikkien ihmeteltäväksi. Levyn nimi mukailee afrikkalaista, tansanialaista sanontaa yhteisöllisyydestä.

Koen, että lauluntekijän ja artistin työ liittyy vahvasti yhteisöllisyyteen. Parhaimmista lauluista muodostuu klassikoita. Yhteislauluja. Ne tulevat lihaksi ihmisten erilaisissa elämäntilanteissa. Arjessa ja juhlassa, häissä ja hautajaisissa. Laulut soivat taustalla nuorenparin ensisuudelmassa Corollan takapenkillä. Tai Lapin lomalla rinnehissin kaiuttimista. Laulut soivat stadioneilla, festareilla, klubeilla, kirkkoissa ja leirinuotioilla.

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen elänyt monet hetket laulun mysteerin äärellä. Vaikka työ on välillä ollutkin hiljaista, yksinäistä etsimistä, koen että en ole ollut tässä yksin. Tukena on ollut joukko hienoja ystäviä levytuottajista huippumuusikoihin. Siksi kun nyt itse katson levyn kantta ja omaa kuvaani kannessa, se on minulle ikkuna suurempaan kokonaisuuteen. Mieleeni piirtyvät jo nyt monet ainutlaatuiset hetket tämän matkan varrella. Kiitos kuuluu suurelle ystävien joukolle, jotka ovat suurella sydämellä eläneet mukana. Kiitos!

Sitten olette te. Ystävät siellä jossakin. Radioiden äärellä, keikkapaikoilla, facebookissa ja missä ikinä. Kulkemassa mukana, löytämässä lauluja. Teidän ansiostanne minun lauluistani tulee Meidän lauluja. Malttamattomana jo odottelen tulevia keikkoja ja hienoja hetkiä kanssanne!

Keskiviikkona 6.4.2011 juhlistamme levynjulkaisua. Silloin se on kaupoissa. Torstaina orkesterimme bussi starttaa kohti kotikaupunkiani, Äänekoskea. Sieltä jatkamme Jyväskylään ja Tampereelle. Ja matka jatkuu pitkin kevättä, kesää ja syksyä. 

Ihminen on ihmisiä. Anna sen laulun soida maailmaan !