Jäljet - Jäljet

(säv. Tommi Kalenius, san. Tommi Kalenius, Jari Kekäle)

Tämä tyhjä huone, tuntematon taas
nämä neljä seinää mua tuijottaa
nämä tyhjät kädet, tuuleen kurkottaa
hämärässä illan jotain odottaa

Turhautunut huokaus jälleen kohoaa
kenelle se kuuluu, kenet tavoittaa
eipä kovin paljon tästä tullutkaan
tämä hiljaisuus nyt saa sen todistaa

Pitäisitkö kii lujempaa
peittelisit suojaan

Ja jos silloin voisin uskaltaa
antaa mennä vaan, kaiken painollaan
ja jos viimein saisin olla vaan
ja hyväksyä jäljet elämään
peittämättä niitä mihinkään

Nämä kaikki jäljet, niitä pelkäsin
ikävää ja haavojani häpesin
ja vaikka miten kauas juosta yritin
siihen samaan paikkaan päädyin kuitenkin